Uraohjauksellinen näkökulma opetuksessa
Uraohjauksellinen näkökulma opetuksessa on ollut olennainen osa ammattikorkeakoulujen toimintatapaa alusta alkaen. Sen sijaan yliopistoissa työelämäyhteyksien nivominen osaksi opetusta koetaan vielä vieraaksi. Työelämäsuuntautunut uraohjaus mielletään ura- ja rekrytointipalveluiden vastuulle kuuluvaksi erilliseksi toiminnaksi.
Haastatteluiden perusteella uraohjauksellinen näkökulma opetuksessa sisältää kaksi toisiaan tukevaa ulottuvuutta:
- Opintojaksojen sisään rakennetut konkreettiset työelämäyhteydet. Tällaisia ovat esimerkiksi työharjoittelun, työelämäprojektien, harjoitustöiden ja opinnäytetöiden tuomat tekemisentavat.
- Opettajien opiskelijoille välittämä tieto työelämästä ja sen vaatimuksista. Tämä käsittää myös sen avaamista, mitä valmiuksia ja taitoja mistäkin opinnoista syntyy.
Ensimmäinen kohta nousee helposti esille kun puhutaan uraohjuksellisesta näkökulmasta opetuksessa. Kuitenkin myös opettajien välittämä tieto opiskelijoille on hyvin oleellinen osa uraohjausta ja osaltaan vaikuttaa siihen, millaisia työpaikkoja valmistuneet hakevat. Sensitiivinen opettaja voi omalla toiminnallaan kannustaa opiskelijaa myös ei-perinteisiin valintoihin. Laadukkaan ja tarkoituksen mukaisen työllistymisen kannalta realistinen käsitys omista taidoista ja työmarkkinoilla olevista mahdollisuuksista on oleellista. Esimerkiksi pitkän yliopistouran tehneillä opettajilla ei välttämättä ole paljon tietoa työmarkkinoista ja he tuntevat itsensä epävarmoiksi tämän asian äärellä, eikä työmarkkinatietouden hankkiminen aina ole laitoksen arvotusten mukaistakaan. Kuitenkin jo myönteinen asennoituminen työelämäkysymyksiin ja oman ohjauksellisen roolin tiedostaminen ovat hyvä alku uraohjaukselle.
"[Opettajat voisivat] ehkä tiedostaa, että he kuitenkin ovat siinä sivussa niitä uraohjaajia. Kertoa erilaisia vaihtoehtoja ja tämäntyyppistä. Ehkä sen mieltäminen, että he ovat osa sitä ohjauskokonaisuutta kuitenkin, vaikka he keskittyvätkin siihen substanssiosaamiseen."
|