Huoli:
Työmahdollisuudet ja ammattinimikkeet: millaisissa tehtävissä omalta alalta valmistuneet työskentelevät.
"Mikä minusta tulee isona?" |
Ratkaisuehdotus:
Monilla opiskelijoilla on suppea kuva työmarkkinoista, joten he haluavat saada lisätietoa. Ohjaustilanteessa k äydään läpi sekä alan tyypillisiä että ei-tyypillisiä sijoittumisia ja nimikkeitä. Sijoittumisseurannat ovat tässä tärkeä väline. Usein opiskelijat yllättyvät tai ovat helpottuneita huomatessaan, että on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin he ovat kuvitelleet. Ohjauksessa kannustetaan, laajennetaan kuvaa työmarkkinoista ja annetaan tietoa, toivoa ja enemmän vaihtoehtoja. |
Huoli:
Opiskelija ei tiedä, mikä hänelle sopiva ala olisi. |
Ratkaisuehdotus:
Kotitehtäväksi voidaan antaa unelmatyön elementtien miettiminen (kirjoittaen, piirtäen). Seuraavalla kerralla keskustellaan tehtävän pohjalta. Usein selviää, että nykyinen koulutus antaa mahdollisuuden ko. elementteihin, jos opiskelija vain malttaa jatkaa eteenpäin. |
Huoli:
Opiskelija ei tiedä, minne hän haluaisi tai voisi mennä töihin. |
Ratkaisuehdotus:
Selvitetään, mistä hän on kiinnostunut, mitä hän on opiskellut ja mitä muuta osaamista hänellä on. Katsotaan, löytyykö kiinnostuksesta ja osaamisesta yhtymäkohtia. Joskus osaamisella ja opiskelulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä opiskelija haluaisi tehdä, mutta yleensä löydetään jokin kompromissi. |
Huoli:
Epätietoisuus omasta osaamisesta. |
Ratkaisuehdotus:
Osaamista ja työelämätaitoja kartoitetaan työkokemuksesta ja opiskelutekniikoista. Käydään läpi ansioluettelon tai muun listauksen avulla, mitä opiskelija on tehnyt, mitä osaamista ja valmiuksia on kertynyt sekä mikä häntä kiinnostaa. Osalla ei ensin tunnu olevan mitään mihin tarttua: ei työkokemusta, ei verkostoja eikä oikein muutakaan, mistä voisi ammentaa. Jokaisella on kuitenkin jotakin, mitä saadaan kirjattua ylös. |
Huoli:
Epävarmuus omasta osaamisesta suhteessa työpaikkailmoitusten vaatimuksiin. |
Ratkaisuehdotus:
Pyritään karkottamaan työnantajamystiikkaa purkamalla työpaikkailmoittelua osiin ja peilaamalla osaamista johonkin ilmoitukseen (ohjaajalla voi olla ilmoituksia kansioituna toimialoittain). Asiakas voi rohkaistua hakemaan omaa koulutustasoaan vastaavia tehtäviä. |
Huoli:
Epävarmuus ainevalinnoista. Varsinkaan nuoret ja aloittavat opiskelijat eivät vielä tiedä paljon opinnoista tai eri aineista. He saattavat olla epävarmoja myös omasta pääaineesta. |
Ratkaisuehdotus:
Keskustelun lähtökohtana on se, mihin opiskelija haluaisi työllistyä: valitaan jokin kiinnostava ala tai työtehtävä ja mietitään sen kautta, mitkä sivuaineet olisivat sopivia. Joissakin tehtävissä vaaditaan tietyt opinnot, joten ne rajaavat jonkin verran valintoja. Opiskelijalle korostetaan, että valinnoissa täytyy olla jokin punainen lanka. Yhdistelmä voi olla erikoisempikin, mutta opinnoissa pitäisi olla jokin mietitty ajatus ja perustelu. |
Huoli:
Nykyinen koulutusala ei tunnu sopivalta. |
Ratkaisuehdotus:
Keskustelun apuna voidaan käyttää työhallinnon sivuilta löytyvää AVO-testiä. Opiskelija voi tehdä testin itsenäisesti ja tulla tulosten kanssa jatkamaan keskustelua. Tietty koulutusala ei välttämättä rajaa mahdollisuuksia, vaikka opiskelija niin kuvittelisikin. Opiskelijan kanssa voidaan kartoittaa uusia työllistymis- ja sijoittumissuunnita, joita hän ei ole itse tullut ajatelleeksi. |
Huoli:
Taitekohdissa, kuten vaihtaessaan alaa tai keskeyttäessään opinnot, opiskelijat kysyvät muista opiskelumahdollisuuksista ja aloista, joissa voi hyödyntää aikaisemmat opinnot. |
Ratkaisuehdotus:
Tällaisissa tilanteissa tarvitaan opiskelijan henkilökohtaista tukemista uudelleen suuntautumiseen. Hänet ohjataan verkkopalveluihin (esim. Opintoluotsi, Mol.fi, Oikotie ) ja käyttämään itsetuntemusohjelmia. Käydään yhdessä läpi konkreettiset mahdollisuudet myös nykyisen oppilaitoksen sisällä. Opiskelijaa ohjataan lähinnä hakemaan ja käyttämään tietoa, mutta lisäksi annetaan neuvontaa opintojen keskeyttämisestä, opinto-oikeusajoista, valintakokeisiin valmistautumisesta, mahdollisuuksista ilmoittautua poissaolevaksi ym. |