Asiantuntijakysely

Oppiaineiden tulevaisuuden osaamistarpeita ja niiden muutoksia kartoitettiin keräämällä työelämän asiantuntijoilta tietoa delfi-tutkimuksen menetelmiä soveltaen. Tämä tutkimus tehtiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa asiantuntijoille lähetettiin sähköinen kysely, jossa tiedusteltiin heidän näkemyksiään tulevaisuuden osaamistarpeista ja työmarkkinoista. Toisessa vaiheessa tämän kyselyn tuloksia käsiteltiin oppiainelaitoksilla järjestetyissä tulevaisuuspajoissa.

Kyselyn toteuttaminen

Ennakointitietoa on saatavissa eri lähteistä, ja tutkimuksen taustoitus aloitettiin näiden lähteiden kartoituksella ja kokoamisella yhtenäiseen listaan. Ennakointitutkimuksia on tehty esimerkiksi koko maata kattavasti, tiettyjen toimialojen ja klustereiden näkökulmasta sekä joillekin koulutusaloille. Aikaisempia ennakointitutkimuksia käytettiin myös malleina ja esimerkkeinä prosessin läpiviemiselle ja lomakkeen rakentamiselle. Esimerkiksi opetushallituksen vuosina 1996-1999 rahoittama OSENNA -projekti, jolla pyrittiin luomaan mallia ammatillisen koulutuksen laadulliseen ennakointiin, toimi eräänä esimerkkinä, josta saatuja kokemuksia sovellettiin yliopistotason puoliprofessionaaleihin oppiaineisiin.

Hyväksi lähdesivuksi osoittautui myös Opetushallituksen ylläpitämä ENSTI -verkkosivusto, johon on koottu kattavasti tietoa sekä koulutuksen näkökulmasta että myös yleisesti ennakoinnista. ENSTI-on projektina tuotettu ajantasainen palvelu, johon on myös koottu hankkeita ja raportteja ennakoinneista ja projekteista. Palveluun on koottu tietoa ennakointimenetelmistä ja esimerkiksi luotu sanakirja ennakoinnin termistöstä.

Kyselylomaketta muokattiin ja luotiin selvityksen tekijöiden toimesta, mutta sitä käytiin kommentteja ja neuvoja varten läpi sekä Pirkanmaan Ennakointipalvelun asiantuntijoiden että oppiaineiden kanssa. Kysymykset luotiin aluksi paperisen kyselyn muotoon, josta ne myöhemmin siirrettiin sähköiseen muotoon. Koska vastaajista monella ei välttämättä ollut ainakaan tuoretta näkemystä oppiaineen nykyisestä sisällöstä, liitettiin kyselyyn ajantasaiset oppiainekuvaukset, joissa kerrottiin sekä oppiaineen sisällöstä että myös valmistuneiden sijoittumisesta. Taustatiedon määrää rajoitettiin, jottei sen paljous uuvuttaisi vastaajia. Oppiainekuvausten lähteinä käytettiin opinto-oppaita ja Kitkatta.net -palvelua.

Lomakkeen suunnitteluvaiheessa pohdittiin avointen vastausten ja asteikolla arvioitavien vastausten suhdetta. Kysymyksiä luotaessa tiedostettiin, että avoimilla kysymyksillä saatu informaatio on monipuolisempaa ja tuo esille asioita, joita tiukasti rajatuilla kysymyksillä ei saada. Toisaalta aikataulun ja resurssien kannalta tulosten analysoinnin ei haluttu muodostuvan liian vaikeaksi ja aikaa vieväksi. Tämä näkökulma nähtiin tärkeäksi myös ajatellen mallin mahdollista levittämistä ja hyödynnettävyyttä.

Lomakkeen rakenne

Oppiainekohtaiselle ennakointitutkimukselle lähdettiin hakemaan taustaa yhteiskunnassa havaittavien megatrendien hahmotuksen kautta. Yhteiskunnassa vaikuttavista suurista linjoista nostettiin esille seitsemän megatrendiä, jotka olivat nousseet esille aiemmissa tutkimuksissa, ja joilla katsottiin olevan vaikutusta tutkimuksen kohteena oleviin oppiaineisiin. Lisäksi kyselyyn vastaavilla asiantuntijoilla oli mahdollisuus ottaa kantaa valittujen megatrendien merkitykseen ja tuoda esiin omia näkemyksiään mahdollisista muista oppiaineiden tulevaisuuteen vaikuttavista vahvoista trendeistä.

Esiin nousseita megatrendejä olivat

• globalisaatio
• informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kehittyminen
• EU:n laajentuminen ja integraatio
• väestön ikääntyminen
• hyvinvointivaltion muuttuminen
• arvojen muutos
• toimintaympäristöjen verkostoituminen.

Megatrendien lisäksi vastaajia pyydettiin kyselyssä arvioimaan eri osaamisalueiden merkitystä nyt ja vuonna 2015. Jotta kyselyssä päästäisiin yleisiä trendejä syvemmälle ja saataisiin oppiainetasolle ulottuvaa ennakoivaa tietoa, osaaminen jaettiin oman alan osaamiseen ja yleisiin työelämässä tarvittaviin taitoihin.

Oman alan osaamisen kysymykset koostuivat pääosin mukaillen oppiaineiden opetussuunnitelmien opintojaksoista. Yleisten taitojen kysymyksien määrittelyssä käytettiin kirjallisen lähdeaineiston lisäksi hyväksi U&R –yhteisön tietoa ja kokemusta.

Yleisten työelämässä tarvittavien taitojen taustalla käytettiin soveltavasti viitekehyksenä mm. opetusministeriön Korkeakoulututkintojen viitekehys –raportissa (2005, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:4) määriteltyjä tietoja, taitoja ja kompetensseja. Tiedot (knowledge) ja osin myös kompetenssit viittaavat oman alan syvälliseen osaamiseen ja kykyyn soveltaa tietoja käytännössä. Taidot (skills) ja näkökulmasta riippuen myös kompetenssit viittaavat puolestaan yleisiin taitoihin. Joissakin yhteyksissä käytetään myös käsitettä avainkompetenssit, jolloin osaamisen ei tarvitse olla sidoksissa kontekstiinsa vaan se on yleistä ja siirrettävää.

Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin vastaajien arvioita oppiaineiden tulevaisuudesta työmarkkinoilla kysymällä mm. eri tasoisten tutkintojen kysynnästä.

Asiantuntijat

Asiantuntijoiden valinta on kriittinen vaihe käytettäessä menetelmää, joka perustuu ihmisten mielipiteille ja näkemyksille. Jotta tulos ei jäisi yksipuoliseksi, valittiin asiantuntijoita hyvin laajalta alueelta. Oppiaineen edustajat esittivät itse asiantuntijoita ja tätä listaa täydennettiin selvityksen tekijöiden puolelta niin, että lopputuloksena oli mahdollisimman laaja ja monipuolinen asiantuntijajoukko.

Asiantuntijoille voidaan asettaa seuraavia vaatimuksia:

Asiantuntijan

• tulee olla oman tiedonalansa kärjessä. Asiantuntijoita tulee valita myös usealta tutkittavaa asiaa sivuavaltakin alalta, jotta saataisiin tietoa useasta eri näkökulmasta
• on suotavaa olla kiinnostunut muistakin tiedonaloista kuin omastaan
• pitää pystyä näkemään yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen, nykyisen ja tulevan kehityksen välillä
• tulee olla kykenevä tarkastelemaan ongelmia myös epätavanomaisesta näkökulmasta
• pitää olla kiinnostunut tekemään jotain uutta (Hurwood, Grossman &Bailey 1978, 13).

Asiantuntijasuuntia hahmotettiin jokaisen oppiaineen kohdalla erikseen jokaisen oppiaineen näkökulmasta. Kyselyyn ei haluttu vain työnantajien näkökulmaa, vaan kriteerinä oli henkilön kyky nähdä laajemmin yhteiskunnan muutosvoimia ja niiden vaikutuksia. Koska kohteena ja tavoitteena oli päästä oppiainetasolle, vaadittiin asiantuntijoilta myös kohtuullista tuntemusta oppiaineesta. Alla on esimerkkinä hallintotieteen kentälle suunnattu listaus asiantuntijasuunnista.

Asiantuntijasuuntia:

1. Työnantaja

• Valtio (keskushallinto, aluehallinto)
• Kunnat (perusorganisaatio, kuntayhtymät)
• Yksityinen sektori (kansainväliset yritykset, kansalliset suuryritykset, pk-yritykset, yksityisyrittäjät)
• Järjestöt (suuria, esim. SPR, Toimihenkilöunioni, pieniä, esim. sosiaali- ja terveysalan järjestöt)

2. Koulutuskenttä (oppiaine, OPM)
3. Näkemykselliset asiantuntijat (Esim. TE-keskukset, Urapalvelut)
4. Järjestöt (työnantajien etujärjestöt, työntekijöiden etujärjestöt)
5. Riippumattomat tutkimuslaitokset (esim. SENTE, SITRA, VATT)
6. Sidosryhmät

Sopivan paneelin (paneelilla tarkoitetaan tässä ensiksikin sähköistä postikyselyä ja toisessa vaiheessa varsinaista paneelia tai workshoppia) koon määrittely vaihtelee käytettävästä Delfi-menetelmän sovelluksesta riippuen 15 – 100 asiantuntijan välillä. Henkilökohtaisessa haastattelussa ratkaisevinta on asiantuntijoiden laatu, ei määrä. Osmo Kuusen (2003, 217) mukaan argumentoivaan delfi-työskentelyyn sopivana määränä voidaan pitää 15-50 osallistujaa. Koska tekijöillä oli jo tiedossa sähköisten kyselyiden alhainen vastausprosentti, valittiin kontaktoitaviksi asiantuntijoiksi huomattavasti tätä suurempi joukko. Tässä sovelluksessa vastaajien määrät liikkuivat oppiainekohtaisesti 20-39 välillä.

Esimerkki lomakkeesta (Pdf).

Kyselyn tulokset tiivistettiin ja koottiin aineistoksi, joka lähetettiin tulevaisuuspajoihin osallistuville asiantuntijoille tutustuttavaksi ennen varsinaista tulevaisuuspajakeskustelua.