Yleissitova työehtosopimus
Sopimusneuvottelut
Työlait versus työehtosopimus
Paikallinen sopiminen
Työsuhteen ehtojen määräytyminen

Työehtosopimus (TES) on ammattiliiton ja työnantajaliiton välinen sopimus niistä työehdoista, joita kyseisellä alalla noudatetaan. Sopimukset ovat yleensä toimialakohtaisia eli ne kattavat esimerkiksi rahoitusalan, tietotekniikan palvelualan, rakennusalan tai metalli- tai tietoliikenneteollisuuden toimihenkilöiden työehdot. Julkisella sektorilla solmitaan virka- ja työehtosopimuksia. Niiden sopijapuolia ovat ammattiliitot ja Kunnallinen tai Valtion työmarkkinalaitos. Työ- ja virkaehtosopimukset soveltuvat käytännössä pääosassa työsuhteita ja ne määrittelevät käytännössä työsuhteen tärkeitä sisältöjä, esim. palkka, työaika ja lomat.

Työntekijän kannalta on tärkeää tietää sovelletaanko työ- tai virkaehtosopimusta työsuhteessa. Työnantaja on sidottu työehtosopimukseen, jos hän kuuluu työnantajaliittoon jäsenenä (normaalisitova) tai työehtosopimus on määrätty yleissitovaksi tai työsopimuksessa on sovittu työehtosopimuksen noudattamisesta. Yleissitovat työehtosopimukset sitovat siis myös järjestäytymätöntä työnantajaa ja työntekijälle kuuluvat samat edut kuin järjestäytyneen työnantajan työntekijöille.

Yleissitova työehtosopimus

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokainen kyseisellä alalla toimiva työnantaja on vähimmäistasona velvollinen noudattamaan solmimissaan työsuhteissa. Myös työnantajaliittoon kuulumaton työnantaja on velvollinen noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta.

Yleissitovan työehtosopimuksen merkitys on suuri. Se on työsuhteen ehtojen minimitaso. Sellaiset sopimukset, jotka antavat työntekijälle yleissitovan työehtosopimuksen määräystä huonomman lopputuloksen, ovat mitättömiä.

Kesäkuussa 2001 voimaan tulleessa uudessa työsopimuslaissa yleissitovuuden kriteerit muuttuivat jonkin verran. Laissa käytetään yleiseksi katsottavan sijasta käsitettä edustavana pidettävä työehtosopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeimman oikeuden tulkintaan luoma noin 50 %:n kattavuusedellytys (eli järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa olevien sopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden määrä) ei ole enää yleissitovuudelta vaadittavan edustavuuden yksinomainen ehto.

Työehtosopimusta koskevia keskenään tasavertaisia kriteereitä ovat muun muassa

• työehtosopimuksen kattavuus (järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa olevien sopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden määrä)
• alan työehtosopimustoiminnan vakiintuneisuus
• asianomaisen alan yleinen, työnantajien ohella myös työntekijöiden järjestäytymisaste
• ns. liityntäsopimusten piirissä olevien työntekijöiden määrä ja sopimukseen jälkikäteen yhtyneiden työnantaja- ja työntekijäliittojen jäsenmäärä
• työehtosopimusten yleissitovuuden tavoite työnteon vähimmäisehtojen laajana turvaajana

Yleissitovuuden arvioinnissa otetaan tilastoaineisto huomioon vain suuntaa-antavana. Jos työehtosopimuksen piirin kuuluu noin puolet alan työntekijöistä, työehtosopimus on automaattisesti yleissitova.

Yleissitovuuden vahvistaa kolmijäseninen, lähinnä virkamiehistä koostuva työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Lautakunnan päätöksestä voi hakea muutosta työtuomioistuimelta, joka on samalla lopullinen tuomioistuin yleissitovuuden vahvistamisessa. Kun työehtosopimuksen yleissitovuus on todettu, yleissitovuus voidaan poistaa lautakunnan päätöksellä vain, jos yleissitovuuden edellytykset muuttuvat olennaisesti.

Yleissitovat sopimukset julkaistaan Internetissä Valtion säädöstietopankki Finlexissä .

Sopimusneuvottelut

Työ- ja virkaehtosopimuksista neuvottelevat ammattiliitot ja työnantajaliitot ja ne solmitaan määräajaksi, yleensä 1 - 3 vuodeksi kerrallaan. Valtakunnallisia työehtosopimuksia on noin 200. Lisäksi on ns. talokohtaisia sopimuksia, jolloin ammattiliitto ja yksittäinen yritys tekevät keskenään työehtosopimuksen. Sopimukset velvoittavat työnantajia ja työntekijöitä noudattamaan sopimuksen määräyksiä ja sopimusosapuolia valvomaan niiden noudattamista.

Sopimuskauden aikana vallitsee työrauha. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimukseen tai sen osiin kohdistuvat työnseisaukset ovat kiellettyjä. Työehtosopimuskauden aikana on kiellettyä toimeenpanna sellaista työnseisausta, jolla pyritään muuttamaan työehtosopimuksella sovittuja asioita. Työehtosopimuskauden jälkeen työnseisaukseen voidaan ryhtyä, mutta siitä on ilmoitettava valtakunnansovittelijalle ja vastapuolelle viimeistään kahta viikkoa ennen sen toimeenpanoa.

Työlait versus työehtosopimus

Työehtosopimusten taustalla on työlainsäädäntö. Työehtosopimuksilla ikään kuin täydennetään lakia tai sovitaan joistakin lakipykälistä toisin. Ehkä tärkein työehtosopimuksen osa on palkkasopimus, jossa määritellään vähimmäispalkat. Suomen lainsäädäntö ei tunne vähimmäispalkkaa, vaan palkan perustana on työehtosopimus. Eniten työehtosopimuksesta löytyy työaikaa koskevia määräyksiä, esim. työaikajärjestelmät kuten työajan tasaamisjärjestelmät vuorotyössä, vuorotyökorvaukset ja viikon vapaapäivät.
Lisäksi työehtosopimuksista voi löytyä määräyksiä, joihin lainsäädännössä ei ole otettu kantaa esim. matkakorvaukset, lomaraha, pekkasvapaat, sairausajan ja äitiysvapaan palkka.

Paikallinen sopiminen

Paikallisena sopimisena pidetään 1) työnantajan ja työntekijän välistä sopimista yrityksessä kuten työsopimuksesta sopimista tai työsuhteen aikana tapahtuvaa sopimista ja 2) työnantajan ja työntekijöiden edustajan kuten luottamusmiehen välistä sopimista. Tällä tarkoitetaan usein työehtosopimukseen perustuvaa paikallista toisin sopimista. Työehtosopimuksessa on useita määräyksiä, joissa todetaan "jollei toisin sovita". Tämä tarkoittaa sitä, että ko. asiasta voidaan sopia toisin kuin työehtosopimuksessa on määrätty.

Paikallisesti sovittavia asioita voivat olla esimerkiksi palkkaetujen parantaminen tai heikentäminen, työaikajärjestelyt, vuosilomat ja lomarahat, toimenkuvat ja tehtävät, lomautukset ja pekkasvapaat.

Paikallisessa tai yksilöllisessä työsopimuksessa ei pääsääntöisesti voi sopia työehdoista, jotka ovat epäedullisempia työntekijälle kuin työehtosopimuksessa sovitut. Paremmista eduista voi kyllä sopia. Jos työntekijän ja työnantajan tekemässä sopimuksessa on ehto, joka on ristiriidassa työehto- tai virkaehtosopimuksen määräyksen kanssa, pidetään kyseistä työehtoa on mitättömänä. Tällöin sovelletaan työehtosopimuksen määräyksiä.

Työsuhteen ehtojen määräytyminen

Työsuhteen ehdot määräytyvät seuraavilla tavoilla:

• työlainsäädäntö
• työehtosopimukset ja paikalliset sopimukset (jotka ovat työehtosopimuksen liitteitä)
• työsopimus
• työpaikan työsäännöt
• työpaikan vakiintuneet käytännöt
• työnantajan käskyt

Soveltamisjärjestys on seuraava:

1. ehdottomat lainsäännökset, "muu sopimus on mitätön"
2. työehtosopimusmääräykset, joista ei saa paikallisesti toisin sopia
3. paikalliset sopimukset (työehtosopimuksen määräykset, joista on toisin sovittu)
4. työsopimusmääräykset
5. tahdonvaltaiset lainsäännökset ja ns. tavanomainen oikeus eli vakiintunut käytäntö
6. työnantajan työjohto-oikeutensa perusteella antamat käskyt (työmääräykset).